Viimeisten kahden tai kolmen vuoden aikana olen yrittänyt päästä tapaamaan ortodoksijuutalaista vankia, joka ei halua puhua kristittyjen tai messiaanisten juutalaisten kanssa, tai kenenkään kanssa, joka uskoo Messiaaseen. Hän oli kuitenkin huomannut, että Jumala paransi monia ihmisiä, joiden puolesta rukoilin, enkä ollut kuten useimmat vankilaan tulevat ihmiset. Puhuimme muutama viikko sitten ja huomasimme, että meidät molemmat todella kasvatettiin juutalaisina. Meillä oli todella hauskaa. Pian, pari viikkoa myöhemmin, hän halusi minun tapaavan hänen koiransa, joten menin tapaamaan hänen koiraansa. Sitten seuraavalla viikolla hän odotti minun tulevan joka kerta samaan aikaan, ja hän sanoi minulle: “Olet myöhässä!” Sitten aloimme puhua pääsiäisen vietosta, ja sain selville, että ortodoksisella Rabbilla oli kuljettaja, vanhempi mies, joka ei kyennyt kuljettamaan häntä ostoksille hankkimaan vankilaan tuoreita pääsiäissederin viettoon tarvittavia elementtejä, ja rabbi aikoi mennä New Yorkiin pääsiäistä varten. Niinpä tämä ortodoksivanki kysyi minulta: “Voisitko auttaa meitä rabbimme puolesta?” Sanoin, että voin varmasti auttaa ja kysyin, mitä hän tarvitsi, ja puhuimme todella tulisesta piparjuuresta (mitä juutalaiset usein syövät pääsiäissederillä).
Sain vankilan papeilta luvan tuoda heille tarvittavat asiat, ja niin toin heidän toimistoonsa pusseihin pakattuna salaatin, persiljan ja sipulit. Ne tuoksuivat voimakkaasti, mutta he hyväksyivät ne. Sanoin heille, että tämä oli ortodoksijuutalaisille ja messiaanisille juutalaisille ensimmäistä pääsiäisiltaa varten. Toiselle Sederille, jonka suunnittelin tiimimme kanssa, toimme ruokaa enemmän kuin tarpeeksi siltä varalta, että ortodoksitkin tarvitsevat sitä. Vaimoni arkkipiispa Dominiquae sanoi: “Sen sijaan, että viet heille vain kanaa, salaattia ja kotitekoista Charosetia, mikset veisi myös hyvää perunamuusia?”
Sitä, mikä tapahtui pääsiäissederin aikana, voi kutsua vain ihmeeksi. Ensinnäkin ortodoksit varmistivat lauantaina ensimmäisellä sederillä, että messiaanisilta ei puuttunut mitään. Sitten sunnuntaina, toisella sederillä, toin tarpeeksi kanaa ja kaikkea ruokaa messiaanisia varten ja lisäksi myös ortodokseille. Ja varmistin, että ortodoksit saivat nauttia kaikista tarjottavista, pikkuleivät mukaan luettuina. Saatoin tuntea muurien murtuvan ja rakkauden virtaavan molemmilta puolilta, sekä ortodokseista messiaanisiin että messiaanisista ortodokseihin, mitä ei ole koskaan aiemmin tapahtunut siellä. Eikä vain se, mutta monet miehet, jotka ovat olleet 20, 30 ja 40 vuotta vankilassa sanoivat, että tämä oli paras ateria, joka heillä on koskaan ollut vankilassa. Jotkut ortodoksijuutalaisista pyysivät minua rukoilemaan heidän puolestaan, ja näyttää siltä, että tämän korkean turvallisuuden vankilan pimeydessä loistaa uusi valo!